Unsiaali

Uutena tekstityyppinä meille on tullut unsiaali. Unsiaalille ominaista on paksut viisteet ja kirjaimet sommitellaan melko lähelle toisiaan. Lisäksi unsiaali on pystysuoraa tekstiä, eli kaltevuusviivat piirretään 90 asteen kulmaan. Unsiaalissa ei ole erikseen pieniä ja isoja kirjaimia.

Unsiaalin harjoittelu aloitettiin samalla tavalla kun muidenkin tekstityylien harjoittelu. Piirsimme siis A4:lle kirjaimet ensin suurina, jotta kirjainten muoto tulisi tutuksi, Unsiaalin piirtäminen tuntui sujuvan melko jouhevasti. Ainut mikä harmitti, on luonnoslehtiön paperinlaatu. Paperista tulee suttuisen näköinen ja lyijy leviää ympäri paperia.

Unsiaalia on muutamaa eri tyyppiä: Modernia unsiaalia, unsiaalia sekä puoliunsiaalia.

Moderni unsiaali

Isojen kirjainten jälkeen oli aika raapustaa unsiaalia levylle.

Keskeneräinen Moderni unsiaali

Kun teksti oli saatu kirjoitettua oli aika kaivertaa unsiaali. Lopputuloksena oli liian ohuita viisteitä. Vaatii hetken harjoittelua, jotta tottuu/uskaltaa tehdä paksua viistettä, ilman että pelkää lipsuja. Teksti oli kuitenkin tasapainoinen ja välistysvirheitä kirjainten välillä ei ollut. Eikä kirjaimet pomppinut rivillä.


                                                     

Pieni pintaraapaisu kultasepäntyöstä

Kaivertajaopintojeni lomassa saan myös mahdollisuuden opiskella kultasepänhommia pienissä määrin. Sain tehtäväksi valmistaa hopeasormuksia sekä medaljongin. Harmikseni tästäkään projektista ei ole jäljellä kuvamateriaalia juuri ollenkaan, pahuksen puhelimeni takia.

Sormusten valmistus alkoi materiaalin hankkimisella. Materiaalina käytimme 925 hopeaa.

Tästä kaikki alkaa. Näistä tangoista valmistuu hopeasormuksia.

Mistään työvaiheista ei ole säästynyt kuvia, mutta enköhän saa kuvattua myöhemmin hieman tarkemmin kuinka sormuksia tehdään, kunhan saan tilaisuuden niitä valmistaa lisää.

En ala tässä vaiheessa sen tarkemmin kertoilemaan kuinka valmistus tapahtuu ,sillä kuvien avulla se olisi huomattavasti helpompaa ja mielenkiintoisempaa. Palaan valmistusvaiheisiin sitten myöhemmin uudemman kerran. 

Sormukset hakataan muovivasaran avulla oikeaan muotoonsa. 

Juotettu sormus vielä keskeneräisenä.

Keskeneräisiä sormuksia. 

Kirjanmerkki

Aloimme valmistamaan ensimmäistä "varsinaista" työtä. Tehtävänä oli valmistaa hopeinen kirjanmerkki. Tästäkin työstä olisin halunnut laittaa kuvat eri työvaiheista, mutta koska puhelimeni meni rikki ja suurin osa kuvista hävisi, en saa nyt dokumentoitua koko hommaa.

Siirsimme asetonilla sopivankokoiselle hopeapalalle valmiin sabluunan kirjanmerkistä. Ja ensiksi kaiversimme kirjanmerkin kuvion valmiiksi. 

Kirjanmerkki kiinnitettynä pakettilakkaan kaiverruksen ajaksi

Kun kuvio oli kaiverrettu, kävimme vielä kirjanmerkin reunaviivat läpi kaivertimella, jotta se olisi helpompi sahata. Kun kirjanmerkki oli sahattu pois, porattiin siihen vielä reikä nauhaa varten. Sahatut reunat viilattiin ja hiottiin. Tässä kuva valmiista työstä. 

Valmis kirjanmerkki

Kirjanmerkki pääsi hyvään kotiin vanhempieni luokse ;) Koska tämä oli ensimmäinen varsinainen työ, halusin säilyttää sen. Ja jos olisin pitänyt sen itselläni, olisin kuitenkin huonona hetkenä heittänyt sen pois. Sillä kunhan taitoni tästä kehittyvät, nauran tälle kädenjäljelle todennäköisesti myöhemmin. ;) Nyt kirjanmerkki on turvassa vanhempieni luona ja voin siellä käydessä muistella opintojeni alkumetrejä ja huomata, että olen kenties kehittynyt kohti tavoitettani.

Kaunokirjoitusta

Kaivertajan on opeteltava monia erilaisia tekstityyppejä. Näistä tekstityypeistä tarpeellisin ja yleisin on kaunokirjoitus 1700-luvulta. Tekstityypille on ominaista ns. joutsenkaulaviivat. Kun aloitimme koulun, oli heti harjoiteltava joutsenkaulaviivojen piirtämistä. Kaunossa kaltevuus on 45-55 astetta.

Joutsenkaulaviivojen harjoittelua luonnoslehtiöön.

Harmikseni puhelin sanoi itsensä irti ja samalla hävisi iso osa kuvia taivaantuuliin. Minulla ei siis ole nyt laittaa kuvia kaunokirjoituksesta piirrettynä levylle, mutta ehkäpä kerkeän niitä tänne myöhemminkin dokumentoimaan. Kaunokirjoitus on ehdottomasti yksi suosikeistani kaiverrettaessa. Joskaan ei helpoin.

Kaunokirjoituksen harjoittelua, 

Intarsia

Saimme mahdollisuuden tutustua kaiverrusopintojen lomassa intarsiaan, joka on jalopuulajeista tehtävää upotuskoristelua. Menimme tätä varten viikon ajaksi toiselle koululle koko luokan voimin. Intarsia osoittautui todella mukavaksi hommaksi.

Intarsia oli yllättävän haastavaa. Puulastuja leikattiin kirurginveitsen tapaisella veitsellä. Ja satuin valitsemaan juuri ne tummat kauniit puulajit, jotka olivat kaikkeista helpoiten halkeavia. Aikani kun tuskastelin, päätin vaihtaa puulajeja hieman helpommin leikattaviin.

Puuviilujen leikkaamista veitsellä.

 Lopputulos ei ole niin kaunis kuin mitä se olisi ollut niillä alkuperäisillä puulajeilla. Varjostuksia työhön saatiin aikaiseksi polttamalla puupalan reunat kuumassa hiekassa.

Varjostuksen tekemistä kuumalla hiekalla.

Koira vailla taustalevyä.

Kun puulajit oli saatu sovitettua taustaan, liimattiin ne liimalla kiinni ja työ hiottiin. Lopuksi pinta vielä lakattiin. 

Intarsia oli hauska kokemus ja suosittelen sitä kaikille joita edes vähänkään aihe kiinnostaa. Tämä oli tietynlaista puisen palapelin kokoamista. Tosin ei yhtä helppoa kuin palapelin kokoaminen. Homma ei kylläkään sovellu heikkohermoisille eikä ihmisille joilta ei löydy pitkäjänteisyyttä ;).



Valmis intarsia