Ensikosketus koveraan pintaan.

Kuperan pinnan kaivertamisen jälkeen oli aika tutustua koveran pinnan kaivertamiseen. Koveralle pinnalle luonnostelu oli omasta mielestäni hieman haastavampaa kuin kuperalle. Tekstiksi kirjoitin lääkäreiden saneluita. Päätin harjoitella kuparin lisäksi kaivertaa messingille, joka on vaikeampaa kaivertaa. Kupari on todella pehmeää ja messinki hieman kovempaa.

Kuparille kaiverrettuna.

Kaiversin ensin kuparisen koveran harjoituksen. Tuotti hankaluuksia kaivertaa reunimmaisia kirjaimia sillä harjoituskappaleen reunat tuntui aina olevan tiellä. Lipsuilta silti vältyttiin.

Luonnos messinkiin.

Valmis kaiverrus.

Messinkisen harjoituskappaleen kaivertaminen olikin minulle sitten haastavampaa. Messinki kun on paljon kovempaa kuin kupari ja kaiverrin lähtee messinkisellä pinnalla helposti omille teilleen. Yllätyksekseni lipsuja ei kuitenkaan tullut, kun jaksoi keskittyä kunnolla kaivertamiseen.

Itselleni oli haasteellisempaa kaivertaa koveralle pinnalle kuin kuperalle pinnalle. Tarvitaan vain paljon harjoittelua niin eiköhän tuo koveralle pinnallekin kaivertaminen ala sujumaan.

Teksti kuperaan pintaan

Ajattelin tänään kokeilla uudemman kerran kuperaan pintaan kaivertamista. Päätin harjoitella kaunokirjoituksen kaivertamista nauhana "rannerenkaaseen". Piirsin tekstin melko isona, sillä haluan opetella kaivertamaan isojakin tekstejä, niin että kirjainten muoto säilyy oikeana.

Teksti kaivertamista vaille valmiina.

Ison tekstin kaivertaminen osoittautuikin melko haastavaksi. Ensimmäiset sanat sujuivat takkuilen. En meinannut saada kirjainten muotoa pysymään millään oikeanlaisina.

Kirjainten alaosat eivät aivan pysyneet muodossaan.

Loppua kohden huomasin, että mitä nopeammin kaiversin ja mitä enemmän luotin kaivertimeen, sitä parempaa jälkeä sain aikaiseksi. Vaikkakin lopputulos ei juuri hivele silmää, oli ison tekstin kaivertaminen  hyvää harjoitusta.

                                                                                                                                                                                                    

Viimeisessä sanassa kirjainten muoto alkoi jo näyttämään paremmalta.

Aion vielä tehdä muutaman isotekstisen renkaan, jospa se alkaisi siitä pikkuhiljaa sujumaan. Taas kerran tuli todistettua se, että täytyy osata luottaa omiin kykyihinsä. Mitä enemmän epäröi itseään, sitä huonompaa jälkeä saa aikaiseksi.

Ensimmäinen kupera pinta

Tänä syksynä meille on tullut uutena asiana kuperien pintojen kaivertaminen. Tein tekstin vanhaan elämää nähneeseen kuparikippoon. Teksti kiersi koko kupin ympäri nauhana.  Tekstin kirjoittaminen oli yllättävän nopeaa, vaikka pinta olikin haastava.

Kiinnitin kipon kaiverruskuulaan nippeleiden avulla. 

Teksti odottamassa kaiverrusta.

Hieman jännitti aloittaa kaivertamista. Kaiverrin nimittäin helposti lipsuu kuperalla pinnalla. Onneksi veripisaroilta vältyttiin.  Valmis kaiverrus ei nyt omaa silmääni miellyttänyt, mutta ensimmäiseksi kuperaksi pinnaksi oli yllättävää ettei tullut yhtään lipsua.

Tekstin parhaiten onnistunut sana.

Valmis kaiverrus.

Kuperalle pinnalle kaivertaminen vaatii vielä rutkasti harjoittelua. :)