Ensikosketus kaivertamiseen

Kaivertamiseen tutustuminen aloitettiin muutamien kuvien kaivertamisella. Harjoitukset tehtiin kuparilevylle.

Kaivertamista aloitettaessa tehdään pieniä ns. esivalmisteluja. Harjoituslevyissä pinta hiotaan hiomapaperilla ja tämän jälkeen päälle laitetaan vesiväri, jolla estetään heijastumat, jotta kaiverrettaessa näkisi kuvan paremmin. Tämän jälkeen kuva piirretään vesivärin päälle ja lopuksi suojataan levy oksalakalla ettei kuva pyyhkiydy kesken kaivertamisen pois.
 Ensimmäisiä levyjä kaivertaessa kaiverrin helposti lähti vaeltelemaan omia teitään ja teki kuvaan lipsuja.

Kuvamateriaalia ensikosketuksestani kaivertamiseen.

Mitä se sellainen kaivertaminen on?

Kun minulta kysytään mitä opiskelen ja vastaan että kaivertamista, saan vastaukseksi ihmetteleviä ilmeitä ja sen perään kysymyksiä: Mitä se sellainen kaivertaminen on? Missä sitten työskentelet kun valmistut? Ehdottomasti hupaisin keskustelu alaani liittyen on ollut tilanne jossa tuttavani kysyi mitä opiskelen. Ja kun kerroin opiskelevani kaivertajaksi, sain takaisin hämmästyneen ilmeen ja tokaisun: Eikö se ole aika miehekäs työ?siihenhän tarvitaan hirveästi voimaa. Hetken kummasteltuani kommenttia, selvisi että nainen kuvitteli minun työskenteleväni jossain tietyö/maanrakennusalan parissa. Ilmeisesti hän kuvitteli minun poraavan tietä jollain isolla poralla, kypärä päässä, työvaatteet märkinä, hikisinä ja likaisina. Ehei, ei kaivertajantyö aivan niin suurpiirteistä ole ;)

On siis varman syytä hieman avata, mitä se kaivertaminen on. Vaikkakin suurimmalla osalla alasta on jonkinlainen vainu. 

Kaivertamisella tarkoitetaan kaiverruksen tekemistä esimerkiksi jalometalliin. Kaivertaminen toteutetaan kaivertimella, joka tehdään itse. Kaivertimella pystyy tekemään viisteitä eli ns. paksumpaa jälkeä sekä hiusviivaa eli ohkaista jälkeä. Kaivertimella tavallaan vuollaan jälki metallin pintaan. Ja jäljestä tulee kiiltävä. Tämä on siis käsikaiverrusta. ( Kaiverruksia voidaan tehdä myös koneella ja mikromoottorilla).

Kaivertimia on erilaisia riippuen käyttötarkoituksista. Esimerkiksi sormuksia kaiverrettaessa käytetään siihen tarkoitettua kaiverrinta. Kaivertajan siis täytyy osata itse tehdä omat kaivertimensa.

Keskeneräinen kaiverrin.

Viistekaiverrin.

Sormuskaiverrin.

Lisäksi käsinkaiverruksessa tarvitaan myös kaiverruskuulaa tai tyynyä. Esine kiinnitetään kuulaan ja kuulaa pyörittämällä saadaan kaiverrettua haluttu teksti/kuva/monogrammi. 

Kaiverruskuula, kaiverrin ja puulevy johon on pakettilakalla kiinnitetty kuparilevy. 

Näiden lisäksi tarvitaan monia pieniä asioita. Kaivertimia täytyy teroittaa, ja siihen tarvitaan öljyä, ja teroituskiveä ja hiomapaperia. Lisäksi tarvitaan pakettilakkaa johon kiinnitetään esimerkiksi kaiverrettava levy. Myös luonnoslehtiöitä ja 0,3 lyijyä sekä valkoista vesiväriä kuluu hurjaa vauhtia kaiverruksen suunnittelussa ja piirtämisessä. Lopuksi kaiverrus suojataan oksalakalla. 

Tässä ainakin osa tarvittavista välineistä joilla päästään alkuun. 

Askel kohti uutta ja ihmeellistä

Tervetuloa seuraamaan matkaani käsinkaiverruksen ammattilaiseksi.

Olen aikaisemmin opiskellut lähihoitajakoulua sekä käynyt lukiota. Nyt oli aika kääntää uusi sivu elämässä, ja lähteä tekemään juuri sitä mistä pitää.

Olen koko pienen ikäni nauttinut kaikenlaisesta käsillätekemisestä. Naperona askartelin maitotölkeistä muumitaloja ja jokaisen perheenjäsenen joululahjapaketista löytyi puupalikasta väkerretty tonttu. 

Myös piirtäminen on pysynyt matkassa mukana ihan pienestä asti. Myöhemmin aloin harrastamaan miniatyyrien tekoa, ja harrastus on minulle tälläkin hetkellä erityisen tärkeä. 

Heräsi ajatus, miksi en tekisi juuri sitä mistä nautin suunnattomasti ja missä minulla saattaisi olla jotain annettavaakin? Halusin ammatin jossa tarvitaan pikkutarkkuutta, pitkäjänteisyyttä ja jossa saa toteuttaa itseään. Kaivertajana voisin hyödyntää näitä kaikkia osa-alueita. Tuumasta toimeen! Päätin hakea Koulutuskeskus Salpaukseen. Postista ilmestyi pääsykoekutsu, ja jonkun ajan päästä odotettu tieto siitä, että minut on valittu kouluun.

Tammikuussa 2015 koulu sitten alkoi. Enkä hetkeäkään ole epäröinyt etteikö kaivertaminen olisi juuri sitä mitä haluan tehdä. Ja kunhan taidot tästä kehittyvät, (toivottavasti paljon) on aika ottaa askel kohti kultasepäntutkintoa.  

Tästä se alkaa, matka kaivertajaksi! On etuoikeus olla mukana ylläpitämässä kädentaitoperinnettä. Toivottavasti vereltä ja kyyneliltä vältytään!